Vuorikiipeily on laji, joka vaatii harrastajiltaan paljon. Se vaatii erinomaista kuntoa, hyviä varusteita sekä lujia hermoja sekä sitkeyttä. Laji ei kiinnosta kaikkia ihmisiä – eikä kuka tahansa voi sitä harrastaa. Vuorikiipeily on sekä harrastus että urheilulaji. Tavoitteena on yleensä saavuttaa vuoren huippu, mutta tavoitteita voi olla eritasoisia. Vuorikiipeilyssä voidaan yrittää päästä läpi jokin tietty vuorikiipeilyreitti, kiivetä tietty jyrkkä harjanne tai seinämä ylös tai voittaa aikaisempi suoritus ajassa. Raskaaseen harrastukseen liittyy monia vaaroja, mutta se suo harrastajilleen myös suuria ilon kokemuksia.

Ennen kaikkea välineurheilua

Vuorikiipeily on eräänlainen välineurheilulaji. Koska lajiin liittyy paljon erinäisiä vaaranpaikkoja, varusteiden on oltava kunnollisia ja hyväkuntoisia. Välinehuollon rooli on erittäin suuri, sillä varusteiden kunto on tarkistettava säännöllisesti onnettomuuksilta välttymisen takia.

Vuorikiipeily on ulkolaji, joten sääolosuhteet on huomioitava ensimmäisenä valittaessa varusteita kiipeilyyn. Kelistä riippumatta jalkineet ovat a ja o. Jalkineiden on oltava tukevat ja omalle jalalle hyvät. Niiden on hengitettävä, mutta kosteuden olisi hyvä pysyä kenkien ulkopuolella. Reitin haastavuudesta riippuen valitaan kiipeilykengät, kevyemmät vaelluskengät tai jopa piikkijalkineet. Oikein valitut jalkineet palkitsevat lopussa: jalat jaksavat paremmin mukana päivän rasituksissa ja hyvissä kengissä ei synny niin helpolla ikäviä hiertymiä.

Vaatteet tulee valita vallitsevien sääolosuhteiden mukaan. Kylmissä oloissa kerrospukeutuminen kannattaa, lämpimissä oloissa taas kannattaa varautua ilman kylmenemiseen siirryttäessä ylöspäin kohti vuoren huippua. Reppuun kannattaa siis varata järkevissä määrin varavaatteita.

Köysi kuuluu olennaisena osana vuorikiipeilyyn. Alan liikkeissä ammattimyyjät osaavat suositella oikeanlaista köyttä ja räkkiä. Erityisesti köyden kuntoa tulee tarkkailla ja aina ennen kiipeämisen aloittamista köyden kunto on syytä tarkistaa. Hyvä köysi kestää, mutta jossain vaiheessa parempikin köysi kuluu. Silmiä kannattaa pitää auki, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä.

Kilpailuhengessä

Vuorikiipeilyyn liittyy kiinteästi kilpailuhenkisyys. Lajissa yritetään saavuttaa enemmän kuin muut. Ja vaikka lajia harrastaisi puhtaasti omaksi ilokseen, mukana on kuitenkin ajatus itsensä voittamisesta. Vuorikiipeilijän tavoitteet ovat konkreettisesti korkealla, mutta ne ovat sitä myös ajatustasolla. Valittavat reitit tarjoavat yleensä valtaisia haasteita, jotka ihminen tahtoo voittaa peloistaan ja epävarmuuksistaan huolimatta. Vuorikiipeilijä haluaa saavuttaa jotain suurta ja merkittävää ja samalla voittaa itsensä. Onnistumisen kokemus on vahvasti läsnä vuorikiipeilyssä, olivatpa kiipeilijän omat taidot minkälaiset tahansa. Tärkeätä on kuunnella omia tuntemuksia ja valita omaan tasoon sopivia reittejä.

Jos vuorikiipeilyssä kilpaillaan toisia vastaan, niin tapoja on monia. Perinteisin tapa on ollut valloittaa sellainen huippu, jossa kukaan muu ei vielä ole käynyt. Maailmassa ei kuitenkaan riitä huippuja loputtomiin, joten tätä muotoa ei voida aina toteuttaa. Toinen tapa on kilpailla siitä, miten monelle huipulle vuorikiipeilijä on noussut tietyssä vuoriryhmässä. Esimerkiksi Alpit tai Himalaja ovat suosittuja kiipeilykohteita ja niissä molemmissa on useita huippuja, joihin voi kiivetä. Kolmas vaihtoehto on kiivetä täysin uutta reittiä jo valloitetulle huipulle. Nykyisin on erityisesti suosiossa täysin vapaa kiipeäminen eli kiivetään ilman köysiä tai muita apuvälineitä.

Vaaratilanteet mahdollisia

Vuorikiipeily on sellainen harrastus, jossa pelataan isoilla riskeillä. Monet kokeneiden kiipeilijöiden suosimat kohteet ovat vaarallisia. Lumivyöry on vienyt monen vuorikiipeilijän hengen. Korkealla merenpinnan yläpuolella vallitsevat myös ääriolosuhteet, jotka rasittavat kehoa kovasti. Kiipeily viekin monet äärirajoille. Riittävästä nesteytyksestä on huolehdittava, jotta urakasta voi selvitä.

Harrastus onkin syytä aloittaa valvotuissa olosuhteissa ammattilaisten opastusta kuunnellen. Ylipäätään kiipeilyä kannattaa harrastaa porukan mukana, yksin vuoristossa olo on vaarallista. Reittejä löytyy kuitenkin eritasoisia ja osa reiteistä on jopa opastettuja. Laji on erittäin hyvää kuntoilua, kunhan muistaa minimoida riskit.